Tuotannollinen värihallinta ja väriharmonisointi, osa 2

Kirjoittanut: Juha Tarvainen, Seri-Deco Oy

Syyskuun blogikirjoituksessani (Tuotannollinen värihallinta ja väriharmonisointi, osa 1) perustelin sitä, miten perinteinen FullGamut -profilointi ei välttämättä ole ainoa tapa profiloida jatkossa suurkuvatulostimien materiaaleja. Monet alalla olevat ovat jo alkaneet hyödyntämään FOGRA PSD -konseptin tarjoamia mahdollisuuksia.

Kuten ensimmäisessä, kesäkuun blogikirjoitusosassa todettiin Full Gamut -profilointi, jossa yritetään hyödyntää kunkin materiaalin potentiaalia maksimaalisesti jokaisella tulostuslaadulla, on edelleen käyttökelpoinen tapa erityisesti ammattivalokuvaajan tai taidevedostajan tarpeissa. 

HP Designjet Z5200 PostScript

Ko.tapauksissa laitteet saattavat olla 8- tai 11-värijärjestelmään perustuvia pigmenttivärejä käyttäviä vesipohjaisia tulostimia. Näissä tilanteissa RGB-profilointi on erityisen suositeltavaa sen helppoutensa vuoksi sekä RIPeille että ilmaisille ajureille. Tällöin yleensä valitaan vain sopiva mediaprofiili tulostimen etupaneelista, jolla määritellään pääosin kokonaisvärimäärä kullekin materiaalityypille. Tämän jälkeen tulostetaan yksi ainoa mittausarkki, joka mitataan ja lasketaan profilointimoduulissa tai -ohjelmassa (ICC -mittausarkki).

Toinen syy käyttää RGB-profilointia näille laitteille on tosiasia, että tunnetuimmat vesipohjaisten laitteiden valmistajat (Epson, HP ja Canon) ovat kehittäneet rasterikirjastonsa optimaaliseksi tulostimiansa ajatellen. Laadukkaiden RIP-ohjelmien valmistajat puolestaan hyödyntävät laiteajureissaan ko. valmistajan ajureista tuttuja kirjastoja.

HP Latex 360

 

Eri valmistajat käyttävät näistä kirjastoista erilaisia nimiä, mutta kaikilla on sama tarkoitus: käytetään ennemmin valmistajan kuin RIP-tehtaan laskentaa osalle datasta (half tone module, jonka terminä on Epsonilla HTM, HP:lla Contone ja Canonilla PB). Jos RIPissä halutaan ohjata jotakin erikoisempaa prosessia kuin vain normaalia ajuria niin silloin näiden kirjastojen käyttö ei välttämättä ole tuettuna.
 

Toisaalta suuri osa tuotantotaloista on sellaisia, joissa käytetään enimmäkseen pinnoittamattomia materiaaleja ja useita eri värijärjestelmiä (liuotinpohjaiset, UV-kuivattavat värit ja HP Latex-värit). Näissä tapauksissa Fogra PSD -tyyppinen profilointi voi tuoda monia käytännön etuja. FOGRA standardin mukaisessa tulostamisessa liuotintulostimen jälki polymeeritarralla poikkeaa toisistaan 3 passin, 5 passin ja 9 passin tulostusjäljessä lähinnä vain resoluution osalta. UV-tasolaitteiden ja HP Latex-tulostimien jälki saadaan mahdollisimman lähellä liuotintulostimen jälkeä levy- ja paperimateriaaleilla. Samanlainen neutraali harmaasävytoisto saadaan kaikilla väritekniikoilla niin sisä- kuin ulkovalaistusolosuhteisiin. Lisäksi suurkuvalaitteiden jäljestä saadaan väriharmonialtaan mahdollisimman lähellä samasta tiedostosta painettua tai digipainettua tuotetta.

CMYK-profiloinnin työnkulun prosessinhallinta APPE-RIPeissä

 

Käsittelen parin esimerkin avulla profiloinnin työnkulun periaatetta APPE-RIPeissä. Samalla perehdytään tarkemmin ns. Full Gamut -profiloinnin (täysi värintoistoalue) ja Fogra PSD-tyyppisen (väriharmoninen, mahdollisesti rajoitettu värintoistoalue) profiloinnin eroihin. 

Kuten mainitsin, RGB-profiloinnissa on periaatteessa vain yksi vaihe eli tulostetaan ja mitataan spektrofotometrillä. CMYK-profiloinnissa on puolestaan neljä vaihetta. Kaikissa neljässä vaiheessa jotakin täytyy tulostaa ja mitata (tai ainakin arvioida). Varsinaista profilointia edeltää tulostuslaadun ja ajurin muiden asetusten määrittely tuotantotarkoitukseen sopivaksi (askelmoottorin kalibrointi, dpi, passien lukumäärä, mahdolliset kuivatuslämpötilat jne.).

CMYK-profiloinnissa eri vaiheet seuraavat toisiaan loogisessa järjestyksessä ja tämä prosessi on kumulatiivinen eli kaikki aiemmin tehdyt vaiheet vaikuttavat yhdessä seuraavaan vaiheeseen.

Näiden neljän vaiheen periaate on seuraavanlainen. Ensimmäinen vaihe on värinvähennys/puhdas värikanava.  Se tehdään CMY-kanaville joko Chroma-arvon perusteella (Full Gamut) tai ab-arvojen perusteella (Fogra PSD).  Chroma-metodissa yritetään löytää suurin mahdollinen järkevä Chroma-arvo kullekin värikanavalle. Ab-metodissa tähdätään mahdollisimman lähelle FOGRA39-painoprosessin puhtaiden CMY-painovärien Lab-arvoja. Molemmissa metodeissa mustan värin kanava arvioidaan L-arvon perusteella. Näin saadaan prosessiin sopiva arvo kaikille puhtaille väreille (100% jos ei rajoiteta mitenkään ja alle 100% yhdelle tai useammalle värikanavalle mikäli rajoitus nähdään tarpeelliseksi).

Toisessa ja kolmannessa vaiheessa toimitaan samalla tavalla olipa kyseessä Full Gamut- tai Fogra PSD-profilointi. Toinen vaihe linearisoi kunkin puhtaan värikanavan rajoituksen alle jäävät välisävyt (teoriassa syaani 1-99% tai käytännössä pikemminkin syaani 5-95%. Sama periaate pätee myös muille värikanaville; magenta, keltainen ja musta). Tämä vaihe on suoraviivaista tulostamista ja mittaamista toisin kuin edellinen vaihe, joka on nykyisten profilointimenetelmien tärkein vaihe.

Kolmannessa vaiheessa haetaan kokonaisvärikuormaa, joka sopii haluttuun tuotantotarkoitukseen. Siinä tavoitteena on hakea kompromissi nelivärimustan (syvämustan) ja kuvan laadun välillä (leviääkö väri tms). Tämä on ainoa vaihe, jossa ei yleensä käytetä spektrofotometriä ( X-Riten i1-mittaria tai Barbierin mittaria, joka on tarkoitettu myös kirkkaiden ja läpikuultavien materiaalien profilointiin).

Jos profiileja tehdään suurempia määriä kerralla, Barbierin laitteet tai X-Riten laitteisiin lisävarusteena saatava robottikäsivarsi on hyvä valinta profiloinnin osittaiseen automaatioon. Jossain määrin samoja periaatteita voidaan noudattaa myös Epsonin tai HP:n laitteista löytyvillä sisäänrakennetuilla spektrofotometreillä.

Profiloinnin neljäs ja viimeinen vaihe on ICC-mittausarkin tulostus ja mittaus. Tyypillinen mittauskohteiden määrä on n. 1000-1500 kohdetta (esim. ANSI IT8.7/4:ssa on 1617 kohdetta). Laskennan asetuksissa on eroa Full Gamut- ja Fogra PSD-profiloinnissa. FullGamut -profiloinnissa tähdätään yleensä GCR-tyyppisiin asetuksiin ja mustan kasetin käyttö alkaa vasta esim. 20-30% kohdalla harmaasävykiilassa. Fogra PSD-tyyppisessä profiloinnissa tähdätään puolestaan maksimaaliseen mustan värin käyttöön ja mustan kasetin hyödyntäminen alkaa jo 0% kohdalla.

 

Tarkoituksen mukaisilla profilointiasetuksilla voi määrätä RIPin profilointimodulissa onko tavoitteena Full Gamut- (jokin GCR-vaihtoehto)  vai Fogra PSD- (Max Black) tyyppinen tulostusprofiili. 

Yllä esimerkki Calderan EasyMedia-modulista ja oikealla esimerkki ONYX Thriven Media Manager -modulista.

 

 

Fogra PSD muuttaa perinteisiä RIPin värihallinta-asetuksia

 

Viime vuosina useimmat tuotantotalot ovat käyttäneet FullGamut-profiilien yhteydessä ns. European Colorful -värihallinta-asetuksia. Tämä on tarkoittanut esim. Input-profiileille Adobe 1998 (RGB) ja FOGRA39 (CMYK) näköistystapaa Perceptual kaikelle mahdolliselle. Jos profiileja tehdään Fogra PSD-konseptilla, siihen sisältyy näiden asetusten muuttaminen. Edelleenkin voidaan käyttää Adobe 1998 ja FOGRA39-dataan perustuvia Input-profiileja (ISO Coated v2 ECI), mutta näköistystavaksi valitaan kaikelle mahdolliselle Relative Colormetric lisättynä mustan pisteen kompensoinnilla (BPC; Black Point Compensation).

Sekä Calderassa että ONYX Thrivessä pitäisi käyttää uudenlaisia värihallinnan oletusasetuksia, jotka sopivat FOGRA PSD-profilointiin.

Mustan pisteen kompensointi -määrittely Adoben matematiikalla tähtää siihen, että tummin mahdollinen sävy yhdellä laitteella verrattuna toiseen laitteeseen voitaisiin muuntaa mahdollisimman tarkasti. Karkeasti yleistäen Perceptual -näköistystavan ongelmana on saattanut olla tietty hailakkuus tai "mutainen" musta. Relative Colormetric -näköistystavan ongelmana on ollut tummien sävyjen "tukkeutuminen" tai niiden keskinäisten erojen häviäminen värimuunnoksia tehtäessä. Fogran suosittelema Relative + BPC soveltaa ikään kuin molempien näköistystapojen parhaita puolia yhtaikaa eli Lab-väriavaruuden a- ja b- akseleille Relativea ja L-akselille Perceptualia. Nämä värihallinta-asetukset sopivat siis Fogra PSD -tyylisesti muodostetuille tulostusprofiileille, mutta eivät välttämättä FullGamut-tyylisille tulostusprofiileille.

Kolmas muuttuva asia: tulostusvalmiin tiedoston vaatimukset

 

Ihanteellisessa tilanteessa, ajan myötä edellä mainittujen RIPien värihallinta-asetusten ja niihin liittyvien Fogra PSD -tulostusprofiilien seuraksi on ajateltuna myös tulostajalle saapuvan aineiston harmonisointia tai tiettyjä rajoituksia. Tämä tuotannon osatekijä ei liity tietenkään suoraan värihallintaan tai väriharmonisointiin kuin tulostusprofiili tai siihen liittyvät RIPin oletusasetukset, mutta Fogra PSD-ajattelu sisältää suosituksen myös tästä.

Lyhyesti sanottuna saapuva aineisto tulisi harmonisoida. Se tapahtuu joko ohjeistamalla asiakkaita tai varmistamalla tuotantotalossa aineiston harmonisointi erillisellä ohjelmalla. Käytännössä Fogra suosittelee suurkuvassa käytettäväksi kirjavan aineiston asemesta PDF/X-3 tai X-4 -formaattia. Tämä siis korvaisi jpg-, tif-, eps- ja pdf-aineiston. 

Tämä voi tuntua utopistiselta. Todellisuudessa se on helpommin ja nopeammin tehtävissä kuin luulisi. Jo nyt pienellä ohjeistuksella ainakin PDF/X-3 -formaattia voi tallentaa hyvin pienellä vaivalla CorelDRAW X5 tai uudemmasta, Adobe Illustrator CS5 ja Photoshop CS5 (tai uudemmista) sekä varsinkin Adobe InDesignista.

Kesäkuun blogikirjoituksessani mainittu Fogra PDS-manuaali käsittelee tätä asiaa englanninkielellä. Taho, johon julkaisussa tukeudutaan, toimii Sveitsissä. Heidän nettisivuillaan PDF/X-standardia käsitellään tulostusta ja painatusta varten saksan- ja ranskankielellä. He tarjoavat ko.kielille myös iPad-sovelluksen. 

 

PDF/X-3 tai X-4  -formaattiin tallentaminen ei ole vaikeaa. Oheisena esimerkkeinä Adobe Photoshop ja CorelDRAW.

Oleellisin ero X-3 ja ja X-4 -formaattiversioiden välillä on suhtautuminen läpinäkyvyyteen eli onko kuvassa mukana ns. Live transparency vai ei. Tähän asiaan liittyy periaatteellisia ja käytännössä havaittuja asioita sekä pitkän tähtäimen tavoitteita. Esimerkiksi tällä hetkellä ei suositella Live transparencya yhdistettäväksi kuvaan, jossa on RGB-elementtejä, vaikka se on ohjelmallisesti mahdollista. Toisaalta paraikaa tutkitaan, mikäli tulevaisuudessa tulostustiedostojen osalta voisi siirtyä kokonaan pois CMYK-pohjaisuudesta. Aika näyttää mikä on mahdollista niin ohjelmallisesti kuin käytännössä.

Mikäli aineiston harmonisointi tuntuu helpommalta toteuttaa ainakin aluksi tuotantotalon sisällä, saatavilla on erilaisia PDF:n tutkimiseen ja käsittelemiseen tarkoitettuja edullisia automaatiotyökaluja. Näistä mainittakoon vaihtoehdot Eskon vaihtoehdot: 

enfocus Pitstop Server 

 tai enfocus Switch sekä näiden yhdistelmä


 


Pitstop2Switch, jossa onkin suurta potentiaalia painopuolen ohella myös suurkuvalle.

 

APPE-maailman RIPit ja X-Riten i1Profiler

Kuten kesäkuun blogikirjoituksessa todettiin APPE-maailman RIPit (mm. Caldera ja ONYX Thrive ) ovat edelläkävijöitä profiloinnin helppoudessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muilla RIPeillä ei ole olisi mitään mahdollisuuksia.


Jos oletetaan, että jokin tuotantotalo tekee tulostustiedostot lähes 100% itse, silloin tuotanto pyörii hyvin periaatteessa millä RIPillä tahansa. Silloin haasteena voi olla lähinnä se, että RIPpiin ei välttämättä saa profilointimoduulia (mm. Roland VersaWorks, Mimaki RasterLink tai Wasatch SoftRIP). Jotta näissä tilanteissa voitaisiin hyötyä väriharmonisesta tuotannosta eri materiaalien, värijärjestelmien tai tulostustarkkuuksien kesken, tarvitaan 3. osapuolen profilointiohjelma kutenX-Riten i1Profiler. Tämä ohjelma on yhteensopiva kaikkien suurkuva-RIPpien kanssa. Lisäksi se on helppokäyttöinen, koska siinä on APPE-RIPien profilointiapuria muistuttava käyttöliittymä. 


Mikäli omavaraisuus profiloinnin suhteen ei tässä vaiheessa tunnu järkevänä, mutta yritys haluaa saada tärkeimmät materiaalit Fogra PSD-aikaan, kannattaa tiedustella maahantuojilta kuten Seri-Decolta havainnollisia tulostusmalleja ja profilointipalvelua. 


Näin voi päästä omin silmin toteamaan poikkeaako liuotintulostimen jälki polymeeritarralla toisistaan eri tarkkuuksilla lähinnä vain resoluution osalta. Voi nähdä onko UV-tasolaitteiden ja HP Latex -tulostimien jälki on mahdollisimman lähellä toisiaan samalla tiedostolla. Mallit todistavat myös onko harmaasävytoisto mahdollisimman neutraali sisä- tai ulkovalaistusolosuhteissa.

Lisäksi on olemassa jo mitattua dataa siitä miten paljon (tai vähän) Full Gamut profiilin värit poikkeavat kirjapainojäljestä verrattuna siihen missä määrin Fogra PSD-profiilin värit poikkeavat kirjapainojäljen värimaailmasta. Fogra-ajattelun yksi lisämahdollisuus onkin, että ottaessasi prosessin haltuun otettua tällä tavalla sitä voidaan myös kontrolloida testikiilalla sekä palauttaa tarpeen mukaan alkuperäiseen iskuun. Esimerkiksi i1Profiler sisältää automaattisesti lisenssin Fogra Media Wedge -testikiilan käyttämiseen.

Kuten on jo aiemmin todettu, edes väriharmonisuuteen pyrkivä tuotanto ei voi kumota fysiikan lakeja. Kysymys on paljolti siitä, että väripoikkeamat minimoidaan niin pieneksi kuin mahdollista. Näin erilaisten suurkuvatekniikoiden avulla voidaan tuottaa kuvia, joissa on värimaailman suhteen selvä yhtäläisyys - niin auton yliteipatussa kuvassa kuin paperijulisteissa, tapeteissa tai levylle tulostetuissa kuvissa.

  

Lisätietoa

• http://www.colorgate.com/en/rip-software/output-management/ink-saver.html (tai hakuehdolla "pb htm ink saver")   
• http://www.fogra.org/dokumente/upload/d5ee6_pia_cm_2011_kraushaar_pte_hz_lr.pdf (tai hakuehdolla ”print the expected”) 
• http://www.color.org/AdobeBPC.pdf (tai hakuehdolla "adobe black point compensation") 
• http://www.adobe.com/enterprise/pdfs/acr6_pdfx_faq.pdf (tai hakuehdolla "pdf/x-3 adobe") 
• http://www.pdfx-ready.ch/ (tai hakuehdolla "pdfx ready")

Herättivätkö nämä ajatuksia yrityksesi toiminnan kehittämiseksi?

Ota yhteyttä Seri-Decoon. Kartoitamme yrityksesi tarpeet ja autamme löytämään sopivan ratkaisun. Lisäksi koulutamme sinut ja koko tuotantotiimisi ohjelmistojen ja laitteiden optimaaliseen käyttöön.

Juha Tarvainen
Seri-Deco Oy

Juha Tarvainen on tekninen asiantuntija Seri-Decolla. Juhalla on yli 20 vuoden kokemus kouluttamisesta ja yli 15 vuoden kokemus suurkuvaympäristöistä. Hän on erikoistunut tuotannolliseen työnkulkuun ja värihallintaan. Lisätietoa: juha.tarvainen@seri-deco.fi

Seri-Deco on vuonna 1977 perustettu kuvallisen viestinnän laitteiden, materiaalien ja tarvikkeiden maahantuoja. Tarjoamme ratkaisuja digitointiin, kuvan tai merkkauksen tuotantoon erilaisille pinnoille sekä tuotteiden viimeistelyyn ja esillepanoon. Palveluksessamme työskentelevät 42 ammattilaista varmistavat sujuvan logistiikan lisäksi ammattitaitoisen asiakaspalvelun sekä toimivat tuki‐ ja huoltopalvelut. Seri-Decon pääkonttori ja Suomen varastot sijaitsevat Tuusulassa. Tytäryhtiö toimii Vilnassa, Liettuassa